Elimistön puolustuskykyyn tuli reikä. Sait flunssan. Asia, joka pänni sinua hetkeä aiemmin, harmittaa nyt entistä enemmän ja sait kaupan päälle vielä flunssankin.

Puolustuskyvystä kerrotaan usein, että kehossa on monella eri tasolla toimiva suojajärjestelmä virusten varalta. Tämä hieno systeemi suojaa meitä sairastuttavilta bakteereilta ja pöpöiltä monella eri tavalla. Järjestelmä on niin hieno, että sen selittäminen kokonaisuudessaan on lähes yhtä hankalaa, kuin jos taloustieteilijä yrittäisi selittää numeroista ymmärtämättömälle kuinka paljon rahaa on neljä pilkku kolme miljardia euroa. (Sen verran Sonera hukkasi rahaa UMTS kaupoissa vuosituhannen alussa.) Tyydytään siksi tietoon, että 4,3 miljardia on paljon rahaa. Samoin voidaan tyytyä siihen tietoon, että elimistön puolustuskyky on järkyttävän hieno ja monimutkainen järjestelmä, joka toimii koko ajan meidän siitä tietämättä.

Sen verran kannattaa tässä vaiheessa puolustuskyvystä kuitenkin ymmärtää, että siihen liittyy läheisesti autonominen hermosto. Se on ihmisen tärkeimmistä toiminnoista huolehtiva ja niitä säätelevä, tahdosta riippumaton hermosto.

Elimistön puolustuskykyyn tuli reikä, siis mitä?

Kyllä ja syypää tähän vertauskuvalliseen reikään oli poikkeuksellinen, pitkäkestoinen ja salakavala ylirasitus. Osteopatia kuvaa tätä tilannetta termillä allostaattinen rasitus. Allostaattinen rasitus on hinta, jonka keho joutuu maksamaan normaalin fysiologian ulkopuolella toimimisesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihminen pystyy tietyn aikaa toimimaan kehon normaalin sietokyvyn yläpuolella. Mutta pitkään jatkuessaan tämä rasitus alkaa vähitellen aiheuttamaan oireilua.

Oireilu näkyy ensimmäisenä sydämen sykevälivaihtelun (heart rate variability) alentumisena. Sykevälivaihtelun seuraamisen avulla voidaan arvioida autonomisen hermoston kykyä reagoida rasitukseen ja palautua siitä. Tämän toiminnon alentuminen kertoo autonomisen hermoston ja siihen kuuluvan parasympaattisen hermoston, vagus hermon (kymmenennen aivohermon), toiminnan heikentymisestä. Palautumiskyky siis heikkenee, samoin kyky reagoida ärsykkeisiin.

Ymmärtääksemme tämän äskeisen neurofysiologisen sepostuksen, on tärkeää ymmärtää, että ihmisellä on kahdenlaista hermostoa: tahdonalainen hermosto, jolla säätelemme vaikkapa sormia liikuttavia lihaksia, sekä tahdosta riippumaton, eli autonominen hermosto. Jälkimmäinen koostuu toisiaan tasapainottavista sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta.

Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto

Sympaattinen hermosto on se osa hermostoa, joka olisi jatkuvasti valmiina puolustautumaan ja rähisemään. Vähän kuin elokuvien lyhytpinnainen ja hermostunut portsari, joka vetää ensin kuonoon ja kysyy sitten. Parasympaattinen hermosto taas on sellainen lehmän hermot omaava rauhantekijä isoveli, joka toistuvasti sanoo sympaattiselle hermostolle, että ”Nou worries, peace man!” Sympaattinen hermosto on siis jatkuvasti sitä mieltä, että vaara uhkaa meitä ja parasympaattinen hermosto hokee sille: ”Ei hätää, alles klar, kaikki kunnossa, ota vaan iisisti.”

Parasympaattinen hermosto on kuitenkin kovin altis häiriötekijöille. Kun parasympaattinen hermosto ei toimi normaalisti, ottaa sympaattinen hermosto isompaa roolia kehon toimintojen säätelyssä. Sympaattisen hermoston ottaessa ylivallan, ihmisestä ei tule erityisen sympaattista. Ei, vaan ihmisestä tulee lyhytpinnainen. Se taas johtuu sympaattisen hermoston tavasta reagoida ärsykkeisiin. Taistele tai pakene refleksit alkavat jylläämään. Sympaattinen hermosto kiihdyttää adrenaliinin, kortisolin ja noradreanolin tuotantoa. Näistä hormoneista etenkin kortisoli on voimakas, stressiin liitetty hormoni, jonka tiedetään voimistavan tulehdusreaktioita. Samalla aineenvaihdunta hidastuu. Nestettä alkaa kerääntyä kehoon. Elimistön kyky palautua rasituksesta heikentyy. Tulee räkää. Pää on täynnä räkää ja keho alkaa voida pahoin. Heikoimman vitaliteetin omaavat alueet oireilevat ensimmäiseksi. Eli vanha polvikipukin alkaa muistuttamaan itsestään. Milloin tämä loppuu?

Pääsimme tarinassa nyt siihen kohtaan, jossa ihminen on tullut kipeäksi. Kuume olisi ihan hyvä homma, kun sillä olisi puhdistava vaikutus. Mutta jos kuumetta ei tule, niin ei kannata lähteä juoksemaan ulos pärse paljaana korttelia ympäri. Kuume on vähän kuin aivastus. Se vain tapahtuu, ajallaan ja liittyen autonomisen hermoston reflekseihin. Ihmiselle kuume tulee, kuin Jäätteenmäen faksi. Pyytämättä ja yllättäen.

Autonomisen hermostoon ei voi tietoisesti vaikuttaa samalla tavalla kuin lihastoimintaa säätelevään tahdonalaiseen hermostoon. Autonominen hermosto toimii ennen kuin ehdimme tietoisesti ajatella tapahtunutta. Autonomisen hermoston toiminta reflektoi sitä, mitä meille on tapahtunut ja miten alitajuntamme on meille tapahtuneen tulkinnut.

Eli mitä enemmän meitä ärsyttää, että olemme kipeänä, sitä tyytyväisempi sympaattinen hermosto on siitä, että sillä on duunia. Jos halutaan olla oikein kurjia sympaattiselle hermostolle, niin kannattaa tehdä sellaisia asioita, jotka saavat paremman mielen aikaiseksi. Mutta nyt kannattaa olla tarkkana, sillä pettyminen on sympaattisen hermoston ruokaa. Kokeile siksi niitä juttuja, missä varmasti onnistut. Ratko sellaisia ongelmia, joita siinä tilanteessa pystyt ratkomaan, sillä ongelman ratkaiseminen tekee ihmisen tunnetusti onnelliseksi.

Kehon ja mielen yhteys sekä luonnon oma Burana

Osteopaattina mietin aina kehon ja mielen yhteyttä toisiinsa. Ajattelen, että mielen voimaa kannattaa vahvistaa hoitamalla kehoa. Osteopaatti voi hoitaa kehon jännitystiloja ja auttaa kehoa tasapainottamaan autonomisen hermoston, sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa.

Hermoviesti siirtyy hermopiuhasta sen päässä olevaan pääte-elimeen välittäjäaineiden avulla. Parasympaattinen hermosto erittää välittäjäaineena asetyylikoliinia. Tällä aineella on tulehdusta hillitsevä (anti-inflammatorinen) vaikutus. Parasympaattisen hermoston tärkeitä hermoja ovat kallonpohjassa sijaitsevat vagushermot. Mitä rennommaksi saat kallonpohjan, eli yläniskan lihakset, sitä vapaammin vagukset saavat toimia ja tuottaa tätä luonnon omaa Buranaa.

Parasympaattinen hermosto ja rentoutuminen kuuluvat yhteen. Meditaatio, syvä rauhallinen hengitys ja rentoutusharjoitukset vaikuttavat monella tavalla. Ne aktivoivat tiedostamatonta mieltä ja parasympaattista hermostoa. Vastaavasti ne rauhoittavat pinnallisen, eli tietoisen mielen toimintaa, joka laskee sympaattisen hermoston aktivaatiota. Puolustuskyvyn kannalta tällainen ajoittainen rauhoittuminen on hyväksi. Tämä ei tarkoita sitä, että suosittelisin siirtämään asioita syrjään ja downsiftaamaan elämäntyyliä. Arki nimittäin tarjoaa meille kasapäin haastavia tilanteita, kiirettä ja mahdollisuuksia huolestumiseen, sekä stressaantumiseen. Sitä mikä tilanne kulloinkin on, ei aina voi muuttaa. Mutta sitä miten asioihin suhtautuu, voi muuttaa. Yleensä kun yksi asia muuttuu, tulee tilaa toisellekin muutokselle.

Oivalluksia kipeänä

Se, että oivaltaa jotakin, käynnistää mielessä hyvin merkittävän tapahtumasarjan. Viisaat tiedemiehet ovat foliokääreillään onnistuneet mittaamaan, että asioiden syvempi ymmärtäminen ja oivallus aktivoivat mielen syvimpiä alueita juuri hetkeä ennen, kun lamppu pään yllä syttyy. Samalla oivaltamista edeltävällä hetkellä havaitaan myös aivojen pinnallisten kerrosten hiljentyvän. Tästä voisi sanoa, että mielen pinnallinen osa liittyy aina sympaattisen hermoston toimintaan. Eli oivallus vaatii sen, että pinnallinen mieli hiljentyy ja syvällisempi alitajunta pääsee rokkaamaan.  Jos olet flunssassa, käytä aikaasi fundeeraamiseen ja saa aikaan oivalluksia. Se on parasta mitä voit itsellesi siinä hetkessä tarjota.

Tämä kirjoitus on sellaista bussimatkojen aikaista pohdiskelua elämän havainnoistani. Asiat esitin niinkuin olen ne ymmärtänyt ja aikalailla ilman lähdekirjallisuutta. Soneran umtsis-hinnan kyllä googlasin. Muistin sen olleen 4,8 miljardia. Hyvin usein olen huomannut olevani väärässä, kuten tuossa Sonera -casessakin. Mutta näin olen tämän asian nyt ymmärtänyt. Kun kysytte puolustuskyvystä minulta myöhemmin, saatan olla asiasta eri mieltä.

Sitä sitten pohdiskelemaan.

Vesku